Saattohoito

Mitä tarkoittaa saattohoito?

Saattohoidolla tarkoitetaan ihmisen hoitamista hänen viimeisinä elinhetkinään.

Saattohoidon tavoitteena on mahdollisimman rauhallinen ja tuskaton kuolema, sekä kuolevan ja hänen omaistensa tukeminen kuoleman hetkellä.

Keskeistä saattohoidossa on tuskien lievittäminen, oireidenmukainen hoito ja henkisten, hengellisten ja sosiaalisten asioiden läpikäyminen.

Aktiivinen kuolemaan auttaminen ei kuulu saattohoitoon.

Saattohoitoon liittyvät lääketieteelliset päätökset

Saattohoidossa olevalle potilaalle, lääkärin tulee päättää sedaatiosta (oireiden lievitykseen) littyvästä lääkityksestä ja myöskin antaa kirjalliset hoito-ohjeet (lääkkeisiin litttyen).

Lääkärin tehtävänä on puhua hyvissä ajoin potilaan ja hänen omaistensa kanssa siitä mitkä lääkkeet aiottaisiin lopettaa kun saattohoitopäätös on tehty ja kertoa mitä oireiden ja kipujen lievittämiseen käytettäviä lääkkeitä voidaan käyttää saattohoidon aikana.

Yleensä päätetään, että kaikki sairauksien hoitoon liittyvät lääkkeet lopetettaisiin, mutta ne lääkkeet joilla voidaan rauhoittaa potilas ne otettaisiin käyttöön saattohoidon ajaksi.

Jos käy niin, että saattohoito potilas ei haluaisi lääkitystä ja potilaalla on kamalat kivut, niin voidaan hätätilanteessa aloittaa oireiden lievitys "potilaan parhaaksi"-ajattelun mukaan.

/MS

Ei elämää ylläpitävää hoitoa DNT (Do not treat)

ER-päätös = ei resuskitoida -päätös

DNR = Do not resuscitate

Päätöksestä käytetään myös nimeä ”salli luonnollinen kuolema” (AND-päätös, ”allow natural death”)

Hoitotahto ja hoitotestamentti

Hoitotestamentti (pdf 179 kt)

http://www.exitus.fi/hoitotahto.html

Potilaan oikeudet saattohoitoon liittyen

Laadi hyvän saattohoidon julistus muotoon

Kun minä kuolen,

minulla on oikeus.....

Mitkä hoidot kuuluvat saattohoidon piiriin ja miksi?

Pääsääntönä on taata potilaan olon mukavuus ja oireettomuus.
Saattohoidon aloittaminen ei sulje periaatteessa pois mitään sellaisia hoitoja, joilla voidaan vaikuttaa potilaan hyvinvointia lisäävästi.
Oireenmukainen lääkehoito, potilaan ja perheen tukeminen ja ympäristön tekeminen miellyttäväksi
arvokas ja inhimillinen kohtelu kuuluvat aina saattohoitoon.
Nesteytys esim. taudin aiheuttamat aineenvaihdunnalliset tekijät saavat aikaan elimistön kuivumista. Myös monet lääkkeet aiheuttavat suun kuivumista ja pahoinvointia ja tämä voi aiheuttaa nestehukkaa.
Ravitsemus, esim. potilaan syöttäminen on osoitus läheisyyden osoittamisesta.
Verituotteiden anto, esim. siinä tilanteessa kun veriarvot ovat laskeneet ja potilas on väsynyt ja kokee hengenahdistusta.
Leikkaukset ja toimenpiteet, leikkaukset ovat osa kivunhoitoa, mutta jokaisen potilaan kohdalla arvioidaan onko näihin tarvetta. Leikkaukset ja erilaiset toimenpiteet ovat potilaalle rasittavia ja toipuminen niistä vie aikaa.
Antibiootit, käytetään harkiten oireita lievittämään, mutta esim. hengitysteiden tulehdus voi aiheuttaa limaisuutta, hengitysvaikeuksia ja yskää jolloin antibiootin käyttäminen yleensä lievittää tulehdusta.
Muu lääkehoito esim. Morfiini

Saattohoitopotilaan kipu ja sen hoito

Saattohoitopotilaan kipu

Kipu, mutta myös kivun pelko aiheuttaa usein kuolevilla stressiä, joka lisää potilaan kärsimystä ja toivottomuutta, siksi kivunhoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Monet kuolevista pelkäävät kuolemaan liittyviä kipuja ja tieto siitä, että kipuja voidaan lievittää, voi rauhoittaa heidän oloaan. Kuolevan vanhuspotilaan kipu on usein alihoidettua.

Kivun ja muiden oireiden hoitoon tarkoitetun lääkityksen vaikutuksia tulee seurata ja tarvittaessa vaihtaa lääkettä tai annostusta. Tarpeettomia lääkityksiä on karsittava haitallisten yhteisvaikutusten minimoimiseksi.

Jos kuolevan kärsimys on muilla keinoin hallitsemattoman kivun, hengenahdistuksen, sekavuuden tai ahdistuneisuuden vuoksi sietämätöntä, voidaan oireita lievittää alentamalla potilaan tajuntaa lääkkeellisesti.

Kivun hoito

Kivun hoito aloitetaan yleensä tulehduskipulääkkeillä ja asteittain siirrytään kohti vahvoja opioideja esim. morfiini.

Kivun hoidolle on määritelty yleiset periaatteet, joiden mukaan suun kautta annettava lääkitys on ensisijainen lääkemuoto. Lääkityksen on oltava säännöllistä.
Erityistä huomioitavaa tule kiinnittää siihen, että kipulääkitys on potilaan saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina ettei siihen tule taukoja.

Saattohoitopotilaan pahoinvointi ja sen hoito

Pahoinvointi ja oksentelu

Pahoinvointi ja oksentelu saattavat olla seurausta ummetuksesta, hidastuneesta mahalaukun tyhjenemisestä, suolistotukoksesta, lääkkeistä tai metabolisista häiriöistä. Ympäristötekijät monesti helpottavat tai pahentavat oiretta.

Pahoinvointi on tavallisimpia vointia heikentäviä tekijöitä. Lääkkeillä, hoidollisilla toimilla ja niiden oikealla ajoittamisella sitä pystytään kuitenkin helpottamaan.

Suun kautta menevä lääkitys tarkistetaan. Lääkitys lopetetaan viimeistään silloin, kun potilas ei enää niele kunnolla. Oireita lievittävä lääkitys (esimerkiksi kipu-, pahoinvointi-, hengenahdistuslääkitys) antoreitteineen suunnitellaan potilaskohtaisesti mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi.

Saattohoitopotilaan hengenahdistus ja sen hoito

Hengenahdistus ilmenee potilaalla mm. lisääntyneenä hengitystyönä, ilman loppumisen tai tukehtumisen tunteena. Lisäksi hengenahdistuksesta kärsivä potilas voi kokea usein kipua, ahdistuneisuutta, uupumusta ja masennusta. Se heikentää potilaan viimeisten elinkuukausien elämänlaatua monin tavoin.

Morfiini ja muut opioidit lievittävät hyvin hengenahdistusta kivunhoidon lisäksi. Hoito aloitetaan pienellä annoksella, jota lisätään tarpeen mukaan. Näin käytettyinä ne eivät aiheuta liiallista hengityslamaa, mutta lievittävät hengenahdistusta tehokkaasti.
Bentsodiatsepiineja käytetään yleisimmin henkisen ahdistuneisuuden hoitoon, mutta osa potilaista saa niistä merkittävää apua myös hengenahdistukseen.
Happi on myös yksi hengenahdistuksen helpottajista. Happea voidaan käyttää, jos potilaalla on todettu hapenpuutetta, mutta muutoin ilmavirran suuntaaminen kasvoille on samanveroinen ja yksinkertaisempi hoito.

Henkiset seikat vaikuttavat vahvasti hengenahdistuksen tunteeseen, joten tärkeä osa hoitoa on potilaan pelkojen kuunteleminen, hoitomahdollisuuksista kertominen ja avun saamisen varmistaminen.

Saattohoitopotilaan ummetus ja ripuli ja niiden hoito

Kun ulostaminen on harventunut eli alle kolme kertaa viikossa, silloin on kyseessä ummetus. Vaikkei potilas söisi paljon voi silti potilaalla olla ummetusta. Polyetyleeniglykoli ja laktuloosi helpottavat kroonista ummetusta. Opioidien aiheuttamaa ummetusta voidaan laukaista metyylinaltreksonibromidilla, joka laitetaan ihon alle jos laksatiivit eivät auta.

Ripuli on saattohoitopotilailla paljon harvinaisempi oire kuin ummetus. Tavallisia ripulin aiheuttajia ovat ummetuslääkkeet, osittain suolitukos, joka aiheuttaa ohivirtausripulia tai imeytymishäiriöt ja infektiot. Vetiseen ripuliin auttavat yleensä ripulilääkkeet. Oktreotidi ja somatostatiini auttavat taas krooniseen ripuliin.

Saattohoitopotilaan hyvä perushoito ja sen merkitys

Saattohoidossa kuolevalle kuuluu oikeus hyvään perushoitoon, kivunhoitoon ja turvallisen ympäristöön.
saattohoitopotilaan hyvään perushoitoon kuuluu oikeanlainen ravitsemus, hengittämisen helpottaminen, mahdollisimman parhaan unen laadun, hygieniasta huolehtiminen sekä asento- ja liikehoidon toteuttaminen.
Fyysisten oireiden taustalla on usein henkiset asiat, esim kuolevan ahdistus,masennus ja pelot.
Potilaiden halu kuolla voi liittyä esim kipuun ja väsymys sairastamiseen.
Saattohoidossa oireita lievittävä lääkehoito on vain osa hoitoa. hoidossa on tärkeää kivun ennaltaehkäisy ja kipujen hallinta lääkkeillä.
Potilaan mielipiteen ja tuntemukset on kivun hoidon lähtökohta.
Saattohoitopotilaan perushoidossa on mahdollisimman tärkeää tehdä kuolevan viimesistä elinhetkistä mahdollisimman mukavia ja kivuttomia.

Saattohoitopotilaan ja hänen läheistensä psyykkinen ja henkinen tuki

Pohdi, miten hoitajana voit tukea kuolevan ja hänen omaisten psyykkistä ja henkistä jaksamista kuoleman lähestyessä

Toimintaohje potilaan kuoleman jälkeen - Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

uploads/saattohoito/toimintaohje_potilaan_kuoleman_jalkeen.doc

Mitä tehdään kuoleman jälkeen?

Jos kuollut on osastolla

Kuoleman jälkeen haetaan exitus-setti ja aloitetaan vainajan laitto. Jos vainajan omaiset eivät ole paikalla vainaja voidaan siirtää ruumishuoneelle heti laittamisen jälkeen.Vainaja tulee kuljettaa jalat menosuuntaan.

Kuolemasta ilmoitettava hetimiten lääkärille tai poliisille. Lääkärin tehtävä on tulla toteamaan vainaja kuolleeksi. Sen jälkeen ilmoitetaan kuolemasta vainajan omaisille ja läheisille. Keskustellaan samalla läheisten ja omaisten kanssa vainajan laitosta, jos haluaisivat itse laittaa vainajan.

Omaisilla ja läheisillä tulee olla mahdollisuus viettää aikaa vainajan luona.

Jos omaiset tai läheiset eivät pääse katsomaan vainajaa osastolle, niin heille kerrotaaan miten he pääsevät katsomaan vainajaa sairaalan kappeliin tai hiljaiseen huoneeseen.

Mitä tehdään kuoleman jälkeen?

Jos kuollut on kotona

Jos läheinen on kuollut kotona, ensin soitetaan terveyskeskuksen päivystykseen

Terveyskeskuksesta tulee paikalle apua ja paikalle kutsutaan lääkäri toteamaan kuolema, lääkärin käynnillä ei ole kiire. Poliisia ei tarvitse kutsua jos kyseessä on iäkkään ihmisen luonnollinen kuolema tai vainaja on ollut valvotun kotisairaanhoidon piirissä.

Vainajan laitto, kun on todettu kuolleeksi. Vainaja voidaan kuljettaa terveyskeskuksen kylmiöön.

Paikalle kutsuttu lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen ja hautausluvan.

Kuolemansyyn selvittäminen – kuolemantapaus kotona - Terveyskirjasto