Parkinsonintautia sairastavan hoitotyö

Yleistä

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus. Tauti johtuu aivojen mustan tumakkeen solukadosta ja siitä aiheutuvasta dopamiinin (dopamiini säätelee liikkeitä) vähenemisestä.

Taudin syytä ei tiedetä, eikä sitä osata parantaa. Erilaisia ympäristötekijöitä on tutkittu, mutta ei ole mitään selvää syytä löydetty joka voisi olla taudin aiheuttaja. Parkinsonin tauti ei ole selvästi perinnöllinen, mutta perinnöllinen alttius voi olla.

Suomessa sairastaa Parkinsonia noin 10 000 ihmistä. Yli 70- vuotiaista tauti on lähes kahdella sadasta. Parkinson on kohtalaisen yleinen sairaus. Miehillä tautia on hieman enemmän kuin naisilla.

Sairauden oireet

Parkinsonin taudin pääpiirteitä on lepovapina, lihasjäykkyys, liikkeiden hitaus, hitaus aloittaa tahdonalainen liike, liikkeiden nopeuden ja laajuuden väheneminen liikkeitä toistaessa.

Taudin kulku on erilainen eri ihmisten kesken. Jonkun toimintakyky saattaa pysyä vähäoireisena vuosia, jonkun toimintakykyä taas huonontua muutamassa vuodessa olennaisesti.

Taudin edetessä voi ilmetä äkillistä verenpaineen vaihtelua, ummetusta, hikoiluhäiriöitä, tiheytynyttä virtsaamistarvetta ja impotenssia. Myös voi kehittyä puheentuoton vaikeutta, nielemisongelmia,hajuaistin heikentyminen,ihon rasvoittumistaja syljen valumista.

Sairauden diagnosointi ja kriteerit

Tautia ei voida todeta millään verikokeilla tai vastaavilla. Diagnoosi perustuu aina yksinomaan lääkärin tekemään haastatteluun ja neurologiseen tutkimukseen. Taudin alkuvaiheessa tehdään neurologin harkinnan mukaan aivojen kuvantamistutkimus muiden harvinaisten sairauksien poissulkemiseksi.

Sairauden vaikutus toimintakykyyn

Tauti vaikuttaa eniten fyysiseen toimintakykyyn sillä oireet liittyvät fyysisiin, esim. vapina,lihasjäykkyys. Myös psyykkisiä oireita voi tulla, esim. masennusta.Jonka myötä sosiaalinen toimintakyky kärsii.

Hoitotyön auttamiskeinot

Parkinsonin etenemiseen ei voida elintavoilla vaikuttaa, mutta säännöllinen liikunta vähentää sairauden haittoja. Liikunnan kannattaa sisältää tasapaino harjoituksia sekä lihaskuntoa lisääviä harjoituksia. Fysioterapialla pystytään lisämään liikkuvuutta ja mahdollisesti estää kaatumisriskiä.

Joskus myös puheterapiaa käytetään esim. nielemisvaikeuksissa ja äänen voiman heikkenemisen takia.

Lääketieteen auttamiskeinot

Sairastuessa Parkinsonin tautiin, joutuu luultavasti käyttämään koko elämän ajan säännöllistä lääkitystä. Lääkkeet eivät paranna tautia eikä estä sen etenemistä, mutta niiden avulla voidaan lievittää oireita.

Lääkkeitä on monenlaisia. Lääke valitaan yksilöllisesti ottaen huomioon sairastuneen ikä,taudin vaikeusaste ja muut mahdolliset sairaudet.

Lääkkeistä tehokkain on levodopa, joka suurentaa aivojen dopamiinipitoisuutta. Jokainen tautiin sairastunut tarvitsee  jossain vaiheessa levodopaa. Mutta pitkäaikaishoidossa siihen liittyy haittoja, kuten raajojen pakkoliikkeitä.Toisena suurena lääkeryhmänä ovat aivojen omaa dopamiinituotantoa vahvistavat dopamiiniagonistit,joita käytetään nuorempien potilaiden ensilääkkeenä (yleensä alle 75-vuotiaat). Näiden lääkkeiden suurimpia haittoja ovat impulssikontrollihäiriöt ja näköharhat. Kolmas lääkeryhmä on MAO-B-estäjät, mutta niiden teho ei yllä kuitenkaan levodopan ja dopamiiniagonistien tasolle. Niitä käytetään yleensä taudin alkuvaiheessa taikka yhdistettynä muihin Parkinson-lääkkeisiin.

Vaikeimmissa tapauksissa neurokirurgi voi joskus lievittää pahimpia oireita leikkauksella, jossa aivoihin asennetaan sähköisen laitteen, joka kiihdyttää aivojen syvien osien toimintaa. Toinen vaikeiden tapausten hoitomuoto on asentaa mahanpeitteiden läpi syöttöletku,jota kautta annostellaan levodopaasuoraan ohutsuoleen.